maanantai 21. heinäkuuta 2014

Isyyspakkaus 2014

Tällä kertaa Emilin saama isyyspakkaus oli hieman eri sävyinen, kuin kaksi vuotta sitten. Ajankohta isyyspakkauksen saapumiselle oli ajoitettu sopivasti Emilin syntymäpäiväksi, syystä että: "En mä tiedä mitä haluan synttärilahjaks. En mä nyt tarvii mitään.". Isyyspakkauksen kokoaminen on ihan tosi mukavaa odotusajan puuhaa, joten suosittelen todellakin teille epäileville tätä! Se on myös keino ostaa kaikkea tarpeellista, mitä vauvaa varten vielä puuttuu, samalla muistaen tulevaa isää.

 Kaikki yhdes koos!


Ensimmäisenä vauva-arkea ajatellessa tulee tietysti mieleen väkisinkin vauvan jätehuolto. Ei sille mitään mahda, että kun kysytään miltä lapsuus tuoksuu, on päälimmäinen ajatus "paskalta". Sitten sitä koittaa vetää naaman hymyyn ja vastata jotain pullan tuoksuisista kotiäideistä ja itsepoimituista valkovuokoista. Tässä siis välttämättömiä tarvikkeita vaipanvaihtoa varten: paketti vaippoja ja pyllypyyhkeitä, kumihanskat roiskeiden varalta ja pyykkipoika suojaamaan hajuhaitoilta. Lisäksi äärimmäisiä hätätilanteita varten isyyspakkaus sisältää myös "Vapaudut vaipanvaihdosta" -etukortin!


Vauvat itkee. Ne itkee ja huutaa ja raivoaa, eivätkä lopeta aina kovinkaan helpolla. Joskus kyse on nälästä, jota hoidetaan ensisijaisesti äiteihin integroidussa maitobaarissa. Toisinaan voi kuitenkin käydä niin huonosti, että vauva huutaa nälkäänsä ja maitobaari viilettää kaukana maisemista. Tässä tilanteessa kannattaa turvautua tuttipulloon ja pakkaseen säilöttyyn hätävaramaitoon. Jos tämä ei auta äänenvoimakkuuden säätämisessä nollaan tai edes pienemmälle, kokeile tuttia (huomaa myös varatutti!). Joskus tilanne ei valitettavasti helpotu tälläkään keinolla ja isän on pakko turvautua korvatulppiin. Mikäli isälle on jo koitunut sivuoireina suurista desibeleistä päänsärkyä, suuntaa suutasi kohti pari aspirinia.


Huonona päivänä mieltä saattaa piristää vauvan ylle puettu body, jonka ironinen lause toimii parhaiten, kun vauva huutaa kurkku suorana ja pää punaisena. Superpehmeät sukat ovat pakkauksessa mukana tuleva "turhake", josta voit arvata pakkauksen suunnittelusta vastaavan henkilön henkilöllisyyden.


Isän mielialan siedettävänä pitämiseen tarvitaan sisua. Sen lisäksi myös univelkaa kertyy varmasti, joten vahva kahvi tulee todennäköisesti tarpeesi. Äidin voi hetkeksi vaimentaa suklaalevyllä. Paketti kondomeja kannattaa ottaa käyttöön, jos uskot kahden lapsen tuovan tarpeeksi univelkaa talouteesi.


Daddy saves the day! Lapset kokevat usein isän elämänsä turvallisimmaksi henkilöksi. Tätä titteliä kannattaa vaalia huolella. Apuna yöllisten mörköjen ja kammotusten karkoittamisena toimii yövalo-pupu, jottei isän univelat kasvaisi liian suuriksi yöllisistä vahtivuoroista lastenhuoneessa. Kun lapselle tulee pipi, tuttu apukeino on puhallus, putsaus ja joku super-magea laastari. Kuitenkin toisinaan tarvitaan myös ripaus taikaa tuon pipin täydelliseen huoltoon. Taikasauva on oivaa rekvisiittaa tätä varten.


Pikkuneitien tulee tuntea olonsa kauniiksi jokaisena päivänä. Olet ehkä kuullut sanonnan "Hiukset ovat naisen kruunu", se kannattaa muistaa. Näiden apuvälineiden avulla voitkin loihtia prinsessalle kauniin kampauksen noin 365 kertaa vuodessa!



Yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ovat hyvä tapa pitää välit läheisinä. Koska tiedämme jo sinun rakastavan ostoskeskuksissa kiertelyä ja shoppailua hyvässä seurassa, on tässä teidän yhteistä tulevaa harrastusta varten tarpeeksi suuri ostoskassi ja alkuun pääsemiseksi myös lahjakortti niin kovin rakastamaasi vaatekauppaan. Vaikka shoppailu on hyvää liikuntaa, voitte monipuolisuuden nimissä aloittaa yhteisen tanssiharrastuksen. Tässä kirjassa on mukana levyllinen ihania balettiin sopivia kappaleita ja kaiken lisäksi vielä ohjeita eri koreografioita varten. Ei kun plié ja jalalla koreasti!



Jonain päivänä saattaa isyys tuntua imeneen kaikki mehut koko kropasta. Tämän ohikiitävän tumman hetken aikana apunasi ovat nämä kaksi korttia: "Pää hajoaa, omaa aikaa!" -kortilla saat kuuden tunnin vapaan varoittamatta asiasta etukäteen; ja "Hieronta" -kortti saattaa tulla tarpeen jo heti ensimetreillä uuden vauvan isänä, mikäli käy huono tuuri ja tulokas tarvitsee syliä läpi öiden.

Onnea tulevalle isälle!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Eka vastaan toka

Selailin vanhoja postauksiani viime raskauden ajalta. Bongasin yhden erityisen hauskan, joka sisälsi legendaarisimpia väitteitä, joiden avulla voisi ennustaa syntyvän lapsen sukupuolen. Tulokseni olivat viimeksi poikapainotteisia, joten halusin tehdä nyt luvatun tyttövauvan kohdalla saman testin uudestaan! Olkaa hyvät:

Tyttö vie äitinsä kauneuden.
=POIKA, koska en ole kärsinyt vielä samanlaisista järkyttävistä turvotuksista kuin viimeksi. Iho on hyvässä kunnossa ja hiukset kasvaneet hurjasti raskausaikana. (Mioa odottaessa sama tulos)

Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa.
=TYTTÖ, olen päässyt nauttimaan järkyttävän suurista jenkkakahvoista (tai sen tapaisista), jotka luovat vaatekriisin tilanteessa kuin tilanteessa. (Mioa odottaessa eri tulos)

Poikaa odottavalla linea negra ulottuu häpyluusta yli navan, tyttöä odottavalla viiva jää navan alle.
=POIKA. Itseasiassa linea negrani ei ollut edes ennen tätä raskautta kadonnut kokonaan, joten se on vain vahvistunut entisestään viikkojen lisääntyessä. (Mioa odottaessa sama tulos)

Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava taas makeaa.
=TYTTÖ. En ole pahemmin himoinnut juuri mitään ruokaa, mutta satsumat ja mansikat ovat suurkulutuksessa. (Mioa odottaessa eri tulos)

Pojasta säärikarvat alkaa kasvaa nopeampaa. 
=TYTTÖ. En ole huomannut mitään eroa, vaikka hiukset kasvavatkin normaalia nopeammin! (Mioa odottaessa sama tulos)

Pojasta vauva isä lihoaa odotusaikana, tytöstä ei.
=POIKA. Ei kyllä haittaa yhtään, kun on niin hoikka jo valmiiksi! (Täysin sama vastaus kuin viimeksi!)

Tytöstä ikenet verestävät odotusaikana.
=TYTTÖ. Varsinkin alkuraskaudessa suussa maistui koko ajan veri! (Mioa odottaessa eri tulos)

Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä.
=TYTTÖ, vaikka tässä raskaudessa pahoinvointia oli huomattavasti vähemmän aikaa. (Mioa odottaessa sama tulos)

Vilkas sikiö on poika, rauhallisempi sikiö on tyttö. 
=TYTTÖ. Nyt kun eletään jo raskausviikkoa 35, voisin melkein vastata toisin. Kuitenkin liikkeet alkoivat tuntua todella myöhään ja pitkän aikaa ne olivat niin vaimeita, että olisin helposti voinut sekoittaa ne suolistooni, jos en olisi ollut tietoinen neidin majapaikasta. (Mioa odottaessa eri tulos)

Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.
=POIKA. (Mioa odottaessa sama tulos)

Poika on tehty ovulaatioaikaan, tyttö ennen sitä.
=EI KUMPIKAAN. Kiertoni on niin epäselvä, etten oikeastaan voi tietää koko ovulaationi ajankohtaa. Kuitenkin oletimme koko ajan ovulaation ajankohdan menneen hedelmöityskuukautena sivu suun. (Mioa odottaessa myös mysteeri)
 
Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika.
=POIKA. Supistelut, liitoskivut, VÄSYMYS, pahoinvointi, mielialat... (Mioa odottaessa sama tulos)

Lihaa paljon syövä äiti tulee saamaan pojan, koska liha on miehen ruokaa.
=POIKA. Ei ole paljon kasvisruokia tässä taloudessa syöty viime aikoina... (Mioa odottaessa sama tulos)

Poika aiheuttaa närästystä. 
=TYTTÖ. Vertailen nykytilannetta edelliseen raskauteeni: Huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. (Mioa odottaessa eri tulos)

Vauvan syke: alle 145 poika, yli 145 tyttö. 
=POIKA (Mioa odottaessa sama tulos)

Kiinalainen syntymäkalenteri ennustaa? 
=TYTTÖ. En osaa itse tulkita tätä, mutta kaverini mukaan kiinalaisen kalenterin mukaan olisinkin eri ikäinen kuin normaalisti. Sen mukaan sitten tulisi tyttö, eli mennään nyt tällä vastauksella! (Mioa odottaessa eri tulos)

Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika. 
=POIKA. (Mioa odottaessa sama tulos)

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö.
=TYTTÖ. Voi kun voisin vastatakin toisin. Kaiken lisäksi ne turpoavat tasaista tahtia päätä suuremmiksi. Nimimerkillä: Imetysliivejä ei vaan löydy mistään! (Mioa odottaessa sama tulos)

Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, tulee tyttö. 
=EI MITÄÄN HAJUA! (Mioa odottaessa sama tulos)

Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika. 
=POIKA. Välillä (lue: koko ajan) tuntuu, että tällä kaverilla on jo pää puoliksi ulkona... (Mioa odottaessa eri tulos)


APUA! Vastauksethan menevät tasan tytölle ja pojalle! Mitä, jos se on sittenkin poika? Viimeksihän tämän testin tulokset pitivät paikkaansa...

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Viisikymmentä auringonnousua jäljellä

Tänään heräsin siihen todellisuuteen, kuinka myöhässä me olemmekaan kaiken vauvan tuloon valmistautumisen kanssa! Vaikka meillä onkin alle kaksivuotias esikoinen, olen silti osannut kehittää melko pitkiä ostoslistoja vauvaa varten... Olen tehnyt kärpäsestä härkäsen ja syyksi mumisen ihmettelijöille jotain hormooneista. Toinen raskaus on muutenkin ollut enemmän syventymistä jo ensimmäisestä tutuksi tulleisiin aiheisiin. Vähemmälläkin tiedolla ja huolella pärjäisi kepeästi, mutta olen kehittänyt pakkomielteitä kaiken uuden kokeilemisesta. Pelkään jo valmiiksi, että minusta puhkeutuu entistäkin kamalampi kukkahattutäti ja se Jeesuksesta seuraava, koska olen niin innoissani tulevasta vauva-arjesta!

Ostoslistaan palatakseni. Me olemme ostaneet tälle uudelle vauvalle oikeastaan koko vaatekerraston uusiksi. Ennen kuin kauhistelette sitä rahanmenon määrää, voin kertoa helpotukseksi, että vauvan vaatteista ainakin 70% on ostettu kierrätettyinä tai alennusmyynneistä! Jätin äitiyspakkauksen tällä kertaa välistä, koska Mion aikana emme käyttäneet siinä tulleita vaatteita kovinkaan aktiivisesti. Monet niistä jäivät siis täysin käyttämättä, eikä niiden jälleenmyyntiarvosta kannata edes mainita.

Toisen ratasikäisen lapsen tuleminen taloon, toi tietysti mukanaan tuplavaunujen tarpeen. Itseasiassa vaunut oli päätetty jo kun vauva oli vasta pilke silmäkulmassa, vaikka vertailimmekin eri vaihtoehtoja raskausaikana. Meille kotiutui toukokuussa Bugaboon Donkey Duot. Lapsimessuilla oli myynnissä hyvään tarjoushintaan toivomamme turvakaukalo, jonka saisi kätevästi kiinnitettyä tuplavaunujen runkoon esim. kauppareissujen yhteydessä.


Koska viime kerralla imetystaistelu jäi keskeneräiseksi, olen tällä kertaa halunnut tarttua siihen tiukasti. Valmistautumisen aloitinkin jo ennen plussatestiä viime marraskuussa, kun aluekirpparillamme oli myynnissä kahdella eurolla imetystyyny. Muistan, että tyynyt helpottivat Mion kanssa imetysasennon löytymistä, joten en usko tämän olleen hutiosto, vaikka kaksi euroa onkin melko pieni summa jo pelkän imetystyynyn Marimekon päällyskankaasta. Minulla oli Mion aikana käytössä manuaalinen rintapumppu, jolle heruinkin alussa ihan kiitettävästi. Talvella samaisella aluekirpparilla löysin myynti-ilmoituksen sähköpumpusta parillakympillä. Taas Emil pyöritteli epätoivoisena päätään samalla, kun yritti ymmärtää mitä vikaa on jo olemassa olevassa pumpussani.

Miolla aloimme käyttää kestovaippoja joskus puolenvuoden paikkeilla, mutta tällä kertaa haluan kokeilla vaippailua jo vastasyntyneen kanssa. Homma lähti käyntiin maltillisesti parilla ImseVimsen flanelletin kotiuttamisella, mutta kevätauringon alkaessa lämmittää, innostuin kaikista ihanista kuoseista ja erilaisista vaipoista. Tällä hetkellä olen kestovaippojen ostolakossa, koska tajusin meidän joutuvan ostaa jo oma lipasto pienille pinkeille kangasvaipoille, joita olen hamstrannut. Onneksi juhannuksena appiukon luota vajasta löytyi jo viime syksynä minun varaamani uutta maalia tarvitseva lipasto! Tällä hetkellä lipasto on vielä työn alla, mutta ennen vauvan tuloa, sen pitäisi löytää paikkansa lastenhuoneessa.

 Ennen vauvan tuloa on vielä ostettava:


Itseasiassa listasta puuttuu huppupyyhe, kertakäyttövaipat (yökäyttöön ainakin aluksi) sekä imetyspaidat. Mobilen ja hoitoalustan saatan jättää myöhemmäksi, jos en niitä kerkeä ostamaan (lue: löytämään) ennen synnytystä. Kantoreppu oli jo lähdössä käytettynä postin mukana, mutta viime hetkellä myyjä laittoi kuvaa todella ikävän näköisestä tahrasta, joka ei ollut siis lähtenyt pesukoneessakaan. Arvatenkin jätin kaupat välistä. Meillä on onneksi ihan ensimmäisille viikoille trikooliina, mutta se ei ole kovinkaan kätevä (kahdelle poropeukalolle) monipuoliseen käyttöön.

Tekemistä ennen vauvan tuloa:


Pesukone on laitettava laulamaan lähipäivinä, kun vielä ainakin koneellinen on 50-62cm pyykkiä pestäväksi. Vaippoja on pestävä ainakin kaksi koneellista ja harsotkin värjään koneessa. Vielä on värivaihtoehdot hukassa, ehkä päädyn siihen vaaleanpunaiseen, jota tunkee jo joka nurkasta valmiiksikin...

Myös kotia on tarkoitus remontoida vielä ennen vauvan saapumista. Meille on tulossa uusi ruokaryhmä tällä viikolla ja koska se onkin valkoinen väriltään, nakitin Emilin käyttämään muutosta jääneet vanhat maalit keittiön seinää varten. Valkoinen pöytä valkoista seinää vasten ei sopinut tälle sekopäälle. Lastenhuoneeseen lipaston lisäksi on löydettävä päiväpeitto ja matto sekä liinavaatteiden säilytykseen sängynaluslaatikoita. Myös vauvakeinu pitää koota, mutta se saa odottaa ihan viimehetkiin saakka. Koko järjestys saattaa mennä pienten makuuhuoneessa uusiksi. Kaikki on vielä aika avoinna ja nyt pitäisikin tehdä jo päätöksiä huoneen suhteen. Eteinen tulee kokemaan jo pitkään toivotun muodonmuutoksen lähiviikkoina, koska se ei nykyisellään ole todellakaan toimiva lapsiperheen arjessa tuplavaunujen ja miljoonien vaatekerroksien kanssa.

Viimeisenä listalla komeilee se kamalin asia: unikoulu! Ehkä ei aivan unikoulu, mutta ainakin selkeämpi nukuttamisrutiini ja vähän kuria peliin. Miolla on mennyt tosi hienosti nukkuminen ilman pinnasängyn laitaa ihan alkukesään saakka. Nyt kuitenkin meillä on järkyttävät iltakiukut aina nukkumaan mentäessä. Oikeastaan se ei ole edes kiukkua, vaan juuri sitä painajaismaista uhmaa. Mio hymyilee oven suulta ilmehtien "Äiti mä tulin taas sängystä pois!" ja vaikka herran saattaisi kaksikymmentä kertaa takaisin sänkyyn, lopulta supisteluni tästä iltajumpasta johtuen saavat minut luovuttamaan. Menen lastenhuoneen sohvalle lepäämään siksi aikaa, että Mio nukahtaa. Tämä yhtälö ei muuten voi toimia enää vauvan synnyttyä!

Saa nähdä kerkeämmekö puoliinkaan suunnitelmista ennen kuin vauva syntyy, mutta nyt taitaa olla sen loppukirin aika?

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Valmiina, paikoillanne...

Pikkuhiljaa alkaa ajatus vauvasta käydä todenmukaisemmaksi. Pieni perheemme on muuttumassa kohta keskivertoa suuremmaksi. Vielä on onneksi aikaa tehdä viimeisiä hankintoja. Niitä hankintoja, joita ei huhupuheiden mukaan pitänyt toisen lapsen tulo tuoda mukanaan...

Lastenhuoneessa odottaa jo uusi kaukalo ja telakka matkustajaa keväällä vaihtuneeseen isompaan perheautoomme. Myös äidin unelmavaunut kahdelle pyllylle ovat toimintavalmiudessaan, vain pienemmän vaunukoppa on kokeilematta lastenhuoneen sohvalla. Imetystyyny on nostettu tuolle samaiselle sohvalle esiin ja pyykkitelineessä kuivaa käsittämättömän pieniä pukimia. Kaiken aikaa äidin vatsa kasvaa ja pinna lyhenee entisestään, kun taaperokin voittaa juoksukisan jo "kuusi nolla". Vielä pari kuukautta laskettuun aikaan!

 Pesin tänään ensimmäisen erän pienimpiä vauvanvaatteita.

Eilen kävin neuvolassa ja tänään menin vielä varmuuden vuoksi lääkärin vastaanotolle tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Kaikki on mainiosti! Pieni neiti on jo pää alaspäin laskeutuneena, mutta kohdunsuu on toivotusti vielä kiinteä ja kiinni, vaikkakin jo hieman lyhentynyt. Keskiraskauden supistelut olivat siis vain kipeä muistutus edessä häämöttävästä synnytyksestä, eikä suinkaan kohdunsuuta kypsyttäviä liian aikaisia supistuksia. Tässä vaiheessa (rv 32) voimmekin jo huokaista helpotuksesta ja koittaa vain nauttia kasvavasta vatsakummusta (sf-mitta 32) ja sen tuomista luontaiseduista...


Viime yönä kolmelta liian pieneen parisänkyymme kapusi kolmaskin nukkuja. Oikeastaan tuo kaveri ei niinkään välittänyt hyvistä yöunista tai edes antanut halukkaille unirauhaa, vaan päätti pyöriä kuin karuselli ja vähän väliä väsyneet vanhemmat heräilivät otsan kohdanneeseen jalkaterään. Aamulla, kun päätimme vihdoin nousta ylös, huomasimme tuon yökukkujan nenän vuotavan kuin oluthanat perjantai-iltana. Sen vuoksi tämän asunnon olohuoneessa ovat pyörineet sellaiset tutut tyypit, kuin Pipsa Possu ja Muumipeikko sekä monta muuta enemmän tai vähemmän raivostuttavaa kaveria. Toivottavasti arki saadaan pian rullaamaan normaalisti ja pääsemme myös hyödyntämään Helsingin ilmaista puistoruokailua. Omista lapsuuden kesistä muistan, kuinka hyvältä ruoka maistui leikkien jälkeen taivasalla!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Baby shower

Nyt on hyvä päivä päättää blogin hiljaiselo, kun kerrottavana on ihania juhlauutisia! Tänään kotimme täyttyi vaaleanpunaisista somisteista, herkullisista tarjoiluista ja ihanaista ystävistä. 

Olin päättänyt viettää tällä kertaa baby showereita jo pari kuukautta ennen laskettua aikaa, koska viimeksi olin aivan viimeisilläni eikä juhlajärjestelyt tuntuneet kahtakymmentä lisäkiloa kantavan kropan kanssa kovinkaan miellyttäviltä. Toinen syy aikaisemmalle ajankohdalle oli ihanan ystäväni muutto Yhdysvaltoihin. Halusin hänen pääsevän juhliin vielä ennen lähtöään, koska kastajaiset ja ehkä myös häämme jäisivät häneltä suuren välimatkan vuoksi näkemättä.


Juhlissa emme pitäneet ällöttäviä "Arvaa mikä kakka" -kilpailuja tai maalanneet nolostuttavan suurta vatsakumpuani. Olin tehnyt kuitenkin tällekin pienokaiselle samanlaisen kansion kuin Miollekin pari vuotta sitten. Kirjassa oli tilaa vieraille täyttää arvauksia syntymäpäivästä ja nimestä sekä luonteenpiirteistä ja tulevaisuuden ammateista. Kirjassa oli viime kertaisen "Terveiset tuleville vanhemmille" -kohdan sijaan tilaa täyttää terveisiä tulevalle isoveljelle. Kansioon olin laittanut myös kuvia raskausajan vatsankasvusta sekä ultraäänistä. Tätä kirjasta täytellen, herkutellen ja vapaata keskustelua käyden vietimme näitä babyshowereita. Homma toimii mielestäni isolla porukalla parhaiten näin.


Koska nämä juhlat olivat raskauskiloja keräävän herkkupepun, oli tarjolla vähän sitä sun tätä. Tänä vuonna jaksoin jopa tehdä täytekakun! Oikeastaan kakkua oli tarjolla sen vuoksi, että näiden juhlien yhteydessä juhlimme myös syntymäpäiviäni, jotka oikeasti olivat reipas viikko takaperin. Tekosyitä, tekosyitä... Tarjolla oli kakun lisäksi herkkuvartaita(, jotka sisälsivät mansikoita, viinirypäleitä sekä vaahtokarkkeja), kikkupiirasta, tonnikala-toasteja, savulohi-fetasalaattia, yrttipatonkia mokkapaloja, mustikkamuffinsseja(, jotka hyvän maun lisäksi näyttivät valitettavasti aivan homeisilta!), keksejä, karkkeja sekä popcorneja. Tämän lisäksi tein ihanan raikasta mansikkaboolia! Kaikki ainakin väittivät syöneensä vatsan täyteen, eikä myöskään ylimääräisiä tarjoiluja jäänyt kovinkaan paljon jääkaappiin, joten uskon näiden tarjoilujen onnistuneen!


Lahjaksi vauva ja minä tietysti saimme vaatteita, vaippoja, koruja, kaukalopussin, hemmottelutuotteita keholle, nännivoidetta, karkkia ja suklaata sekä myöhemmin postin mukana tulevan vaunuverhon. Ihana lisä baby showereissa on nämä supersöpöt lahjat, mutta mukavinta on saada ihanat kaverit saman katon alle vielä ennen vauva-arjen tuomaa kiirettä. Tällä kertaa oikeastaan ihan kaikki eivät päässeet osallistumaan, mutta hyvän kokoinen porukka meitä oli kuitenkin juhlimassa.


 Kiitos vielä juhlavieraille!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Toinen kerta

En ole pahemmin kirjoitellut tänne tästä raskaudesta, vaikka se vaikuttaakin arjessamme enemmän kuin ensimmäinen raskauteni. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa "Missä mennään"-postauksen niille, joita kiinnostaa Muumimamman muodot ja merihirviön mielialat. Tämä raskaus ei olekaan ollut kovin kiva, vaan lähinnä huolta aiheuttava ja tunnelmaa tuvassamme kiristävä tapaus. Luvassa on siis paljon tekstiä, joista saa lähinnä sen kuvan, että raskaus on maailman kamalin olotila. Pahoitteluni siitä jo etukäteen, amigos!


Kun joulukuussa päätin tehdä raskaustestin, en uskonut sen näyttävän positiivista. Kuitenkin kuukautiset olivat oletetusti pari päivää myöhässä ja kaverit sanoivat, että ärtymykseni luultavasti johtuisi raskaushormoneista, niinpä Prisman viikko-ostokset saivat seurakseen kaupan halvimman liuskatestin. Kotona testi-ikkunaan ilmestyi hetimmiten kaksi viivaa ja olo oli erilainen kuin edellisellä kerralla. Olin pelkästään iloinen! Nyt ei mieleen juolahtanut ajatustakaan siitä, että Emil ei haluaisi enää olla kanssani tai että miten tulisimme pärjäämään. Tämä oli täysin toivottua, ei samanlailla yllättävää kuin Mioa odottaessani. Huikkasin Emilille keittiöön, että "Hitto mä oon jo nyt raskaana!" Emilin kasvoille nousi hymy ja kiusoitteleva lause löysi korvakäytäväni: "Voihan hitto, nyt se alamäki alkaa".

Melkein heti raskaustestin tehtyäni se alamäki tosiaan alkoi. Tällä kertaa pahoinvointi ei vaivannut alussa, niin kuin Mioa odottaessani. Nyt olin järkyttävän väsynyt koko ajan ja sen vuoksi myös äärimmäisen kiukkuinen. Jälkeenpäin tuota alkuraskautta ajateltuani, olen pohtinut, miten me jaksoimme? Vaikka se aika kestikin vain muutaman kuukauden, oli se silti aivan kamalaa! Edes silloin, kun Mio sai rintaraivareita aivan vauvana ja Emil oli armeijassa viikot poissa, en koskaan tainnut olla yhtä väsynyt. Kaikki jotka tuntevat minut paremmin, tietävät että väsymys on juuri se asia, jota en pysty sietämään.

Alkuraskaudessa arkemme oli muutenkin erittäin hektistä. Tein paljon töitä ja Emilin aikaa vei koulussa luennot, laskutunnit ja kaikki ylimääräiset kotitehtävät. Lisäksi olin monia iltoja yksin Mion kanssa, kun Emil kävi tekemässä työvuoroja. Aamuisin herättyäni ajattelin vain, kuinka selviän tästäkin päivästä ja toivoin, että ilta tulisi pian, jotta pääsisin takaisin nukkumaan. Kun kiukutteluni kävi koko perheen taakaksi, puhalsi Emil pelin poikki. Varasin ajan työterveyslääkärille ja sain viikon sairasloman. Emil järjesteli omia menojaan niin, että sain nukuttua päiväunia ja katsoi, että menen ajoissa nukkumaan. Nukuin tuon viikon aikana päivisin ainakin 14 tuntia, mutta se auttoi. Viikon päästä oloni oli jo kevyempi, eikä töihin lähteminen tuntunut enää maailmanlopulta.


Kun pahin väsymys oli saatu kuriin ja mielialani heittelivät enää normaalin raskaana olevan naisen tavoin, alkoi pahoinvointi. Onneksi tuo ei tullut yhtä voimakkaana, kuin Mioa odottaessa. Tällä kertaa vain kaikki ällöttävä ja voimakkaat hajut saivat minut voimaan pahoin. Emil-raukka koki taas huonoja aikoja, kun meidän oli pakko tehdä diili, jossa sovimme Mion kakkavaippojen vaihdon olevan Emilin hommaa aina, kun hän oli kotona. Niinä kertoina, kun olin yksin kotona Mion kakatessa, oksensin joka kerta lavuaariin pyllyä pestessäni. Jossain vaiheessa onneksi tajusin laittaa pyykkipojan nenääni toimituksen ajaksi. Ilman sitä ei homma toimi vieläkään!


Pahoinvointi helpotti myös aikanaan ja huomasinkin pian olevani jo lähellä puoliväliä! Tässä vaiheessa oloni oli pääasiassa hyvä, mutta sitten uusi vaiva seurasi edellistä. Aloin tuntea järkyttävää painetta ja vihlontaa alakerrassa, välillä mukana oli myös kuukautisista monille tuttua kipua. Kävin lääkärissä tarkistamassa tilanteen, kun kipukohtauksia alkoi tulla useampia päivässä. Varasin ajan suoraan yksityiselle, jotta saisin samalla tietää ultran kautta onko np-ultrassa havaittu etinen istukka noussut ylemmäs. Lääkärini olikin synnytysten erikoislääkäri, joka oli tehnyt töitä alalla kymmeniä vuosia. Oloni helpottui, kun kuulin kohdunsuun olevan hyvässä kunnossa täysin kiinni ja vauvakin voi hyvin. Sain luvan jatkaa töitä niin kauan kuin pystyisin ilman lääkitystä. Kivut olivat todennäköisesti supistuksia.

Kuukauden päästä alkoivat nuo supistukset muuttumaan minulle tuttuun muotoon ja samalla myös kivuliaammiksi. Kävin lääkärissä, kun töissä jo muutaman viikon tekemäni kevennettykään työ ei tuntunut auttavan. Taas tehtiin tutkimuksia ja kohdunsuu oli onneksi edelleen kiinni. Kuitenkin supistukset rasittavat aina hieman kohtua ja niiden aktiivisuus omassa tapauksessani oli liikaa. Sain sairaslomaa muutaman viikon ja jos supistelu jatkuisi edelleen, pitäisi taas käydä lääkärillä.


Nyt olemmekin olleet Emilin kanssa aika huolissaan tulevasta lapsesta. Monta viikkoa meni niin, että tiesimme lapsen menehtyvän, jos synnytys käynnistyisikin supistuksista. Onneksi nyt olemme ylittäneet jo 24. viikon rajan ja vauvalla on jo minimaaliset mahdollisuudet selviytyä, vaikka hän syntyisikin liian aikaisin. Odotamme peloissamme 30. viikon rajaa, jolloin selviytymismahdollisuudet ovat huomattavasti suuremmat. Vaikka supistukset alkoivat tässä raskaudessa aikaisin, voi olla, että synnytys tapahtuu silti vasta lasketun ajan jälkeen.

Inhottavaa on, ettei tämä raskaus ole sellainen toivomani energinen ja voimauttava. Tässä on muutama kuukausi vielä odotettava ja todennäköisesti kärsittävä supistusten ja liitoskipujen kanssa. Myös tulevan kesän helteet hieman ahdistavat, mutta kunhan tyttömme pääsee maailmaan turvallisesti, olemme enemmän kuin onnellisia!

kuvat: google

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Klondyke - The hääpaikka

Perjantaina kävimme päiväreissulla Emilin ja Ella-siskon kanssa hääpaikallamme. Kyseessä on vanhan kumitehtaan tiloihin rakennettu Klondyke, jossa toimi sen kultavuosina 90-luvulla Planet Fun Fun-sisähuvipuisto. Klondyke sijaitsee Keravalla, Savion juna-aseman läheisyydessä. Ympäröivä alue ei todellakaan ole kauneinta maalaismiljöötä, mutta meihin kolahti heti historiallinen tiilitehtaan tuoma karu tunnelma ja juhlatilan mahtipontinen korkeus. Oivoi, miten kivan kontrastin tuolla saakaan hempeät värit ja pitsi!



Sisältä tila tuntuu toimivalta, vaikka tasoeroja onkin. Tasoerot oikeastaan tekevät omasta mielestäni paikasta vain paremman. Tila on yhtenäinen, mutta esimerkiksi pöytäryhmien fiksuja pohjia ei ole paria vaihtoehtoa enempää. Toisaalta suuri sukumme mahtuu tähän tilaan hyvin juhlimaan ja lapsille on tilaa juoksennella. Tosin tasoerojen vuoksi pitää varmaan vaihtaa lasten hääkarkkien tilalle laastaripaketteja ja tarjoilla makean sijasta vettä ja näkkileipää...

Tanssimiselle ja mahdollisille esityksille on tilaa amfiteatterilla ja sinne näkeekin suoraan ruokapöydistä. Istumatilaa on bussilastilliselle vanhuksia, joten kukaan ei pääse ainakaan siitä mieltänsä pahoittamaan. Myös tiloja, karata pussailemaan juhlaväeltä, löytyy. Tasoerot mahdollistavat myös näyttävät koristelut, joita kuitenkaan tämä tila ei mielestäni valtavasti tarvitse; parit pompomit tai riisilyhdyt houkuttelevat...

Baaritiski vaikuttaa toimivalta ja buffet-pöydän saa fiksusti toimivaksi. Ruokailuista vastaakin paikan vuokrauksesta huolehtiva Delicatessen Safiiri. Heidän menunsa ovat onneksi todella hyvin itse räätälöitävissä, edullisia ja kehuttuja. Saimme myös alustavasti sovittua, että osan ruuista voimme valmistaa itse. Tässä saattaa sästää jonkin verran, tai sitten sen hyvä puoli on ainoastaan takuuvarma maistuvuus! Juhlapaikassa ei ole anniskeluoikeuksia, joten juomat hoidamme paikalle itse, mutta niiden tarjoilusta vastaa palkallinen henkilökunta.

Tässäkin juhlatilassa on muutamia huonoja puolia, jotka nostavat melko edullista 600 euron tilavuokraa korkeammaksi. Lisäpalveluina tarvitsee esimerkiksi kaikki äänentoisto-laitteet. Ne saamme kuitenkin varmasti mahdolliselta hääbändiltä käyttöön, mutta jos yritämme säästää bändikuluissa, joudumme keksimään laitteet jostain muualta.

Myös paikan sijainti ei ole ehkä paras mahdollinen meidän kannaltamme. Monet juhlavieraista haluavat varmasti juhlia alkoholin kera, joten kuljetuksien kanssa saattaa olla ongelmia. Meidän vihkikirkko on luultavasti Tuusulan vanha kirkko, joten myös sieltä juhlapaikalle siirtyminen on vielä kysymysmerkin alla. Monien mielestä liikkuminen juhlapaikalle ei tulisi olla hääparin ratkaistavana, mutta itse tiedän stressaavani tätä asiaa hääpäivänä, jos siihen ei ole saatu fiksua järjestelyä aikaiseksi. Paikan yhteyshenkilö kertoi, että monta hääparia on vihitty itse juhlatilassa amfiteatterilla, mutta en osaa tottua ajatukseen, että itse sanoisin "tahdon" jossain muualla kuin kirkossa.

Mielessä kävi myös vaihtoehto, että vihkiminen tapahtuisi jossain Helsingin kirkoista. Sieltä lähtisi yhteinen kuljetus 30 minuutin päähän Keravalle ja tietysti bileiden päättyessä takaisin.Tuleeko tämä kuitenkaan tarpeelliseksi, jos juhlaväki tahtookin liikkua häävastaanotolle omilla autoillaan? Luojan kiitos meillä on tässä vielä 1,5 vuotta aikaa pohtia näitä pikku yksityiskohtia!

Nyt olemme räätälöineet häämenua ja pitäisi ottaa yhteyttä vielä lopullisen tarjouspyynnön merkeissä. Juhlavieraisiin kuuluu sukulaiset ja kaikkein läheisimmät ystävät. Tämä tekee meidän kohdalla yhteensä 120 hengen hääjuhlat! Tarjouspyyntöä varten tarvitaan myös juhlien aikataulu. Nämä yksityiskohdat olisi tarkoitus saada tällä viikolla yhteyshenkilön käsiin, jonka jälkeen voimme vain odottaa.